Art-Eco project

Art-Eco Project

Art-Eco-projektin tutkija-taiteilijat työskentelevät festivaaligalleriassa arkisin klo 10-16. Tule seuraamaan Raisa Fosterin ja Jussi Mäkelän työskentelyä ja keskustelemaan ekososiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksistä. Galleriassa on myös näytillä taiteilijoiden yhteisinstallaatio sekä Fosterin videoteoksia sekä Mäkelän installaatio. //

The artist-researchers of Art-Eco Project are working in the festival gallery from Monday to Friday 10am-4pm. You are welcome to observe Raisa Foster and Jussi Mäkelä in their creative work and also to discuss about socio-ecological questions. Their collaborative installation is also presented in the gallery as well as Foster’s video works and Mäkelä’s installation.

Raisa Foster

Filosofian tohtori Raisa Foster (s. 1976) on vapaa tutkija–tanssitaiteilija–kouluttaja. Hän väitteli filosofian tohtoriksi Tampereen yliopistossa vuonna 2012. Hänellä on myös dance animateur -tutkinto Melbournen yliopistosta Australiasta sekä taiteen maisterin tutkinto Aalto yliopistosta. Foster on kehittänyt taiteellis-pedagogisen Tanssi-innostaminen® -menetelmän, teoretisoinut tunnustuksen pedagogian ja kehittänyt taideperustaisen eragrafia-tutkimusmenetelmän. Foster yhdistelee taiteellis-pedagogisessa työskentelyssään ennakkoluulottomasti perinteisempiä laadullisen tutkimuksen tiedonmuodostuksen tapoja monitaiteelliseen työskentelyynsä. Tällä hetkellä hän työskentelee tutkimusjohtajana Koneen Säätiön rahoittamassa Art-Eco-hankkeessa.

Dr. Raisa Foster (b. 1976) is an independent researcher/artist/educator. She completed her Ph.D. in 2012 at the University of Tampere, Finland. She also holds a graduate diploma in dance animateuring from the University of Melbourne (School of Dance, VCA) and MA in visual culture from Aalto University (School of Art and Design). Foster has created her own artistic/pedagogical method Tanssi-innostaminen® (dance animateuring), a pedagogical method The Pedagogy of Recognition as well as an art-based research method Eragraphy. Foster is interested in combining different artistic and more traditional qualitative research methods in her multidisciplinary art practice. Currently she works as a research director in Art-Eco Project which is funded by Kone Foundation.

Jussi Mäkelä

Jussi Mäkelä (s. 1973) on tutkija, taiteilija ja opettaja. Hän on valmistunut kasvatustieteen maisteriksi Tampereen yliopistosta 2002 ja taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta 2010. Tällä hetkellä Mäkelä toimii tutkijana Koneen Säätiön rahoittamassa Art-Eco-hankkeessa ja viimeistelee kasvatustieteen väitöskirjaansa Joseph Beuysin taiteesta ja filosofiasta Tampereen yliopistoon.

Jussi Mäkelä (b. 1973) is a researcher, an artist and a teacher. His master’s thesis in education (University of Tampere 2002) was about Kierkegaard’s existential philosophy. After graduating as a teacher Mäkelä started to focus more on art and art education, ending up doing an art-based hermeneutical research as a master’s thesis in art education (Aalto University 2010). Mäkelä is interested in art-based phenomenological research as a method of understanding the complex relationship between an individual and the surrounding world. In his PhD project Mäkelä is scrutinizing Joseph Beuys’s social sculpture through the perspectives of space, sculpture and freedom, thus pondering the human-world relationship. The main questions in his research deal with the fundamental responsibility of a free creative human being. Mäkelä’s art-based œuvre is built on various artistic techniques including sculptures, installations, paintings and small conceptual compositions.

Tiitu Takalon Sarjakuva-Finlandia-palkinnon sekä Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon voittaneen Minä, Mikko ja Annikki -sarjakuvan originaaleja.

“Koen sarjakuvataiteen erinomaiseksi mielipiteiden, näkökulmien ja tunteiden ilmaisemisen kanavaksi, tarinan kertomisen lisäksi. Teoksessani Minä, Mikko ja Annikki käsittelen mm. kuluttamisen ongelmaa. Se näkyy toisaalta ihmisten kotiin kertyvänä tarpeettomana ja tarpeellisena rojuna, toisaalta kuluttamisesta ja tavaran käyttöiän lyhentymisestä johtuvana alati kasvavana maapallon roskavuorena. Sarjakuva laajentaa tämän poisheittämisen ja säästämisen ristiriidan suurempaan mittakaavaan, kaupunkisuunnitteluun, rakennussuojeluun ja jopa ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Mikä on arvokasta ja säästettävää, mikä joutaa roskavuoreen? Lyhyesti sanottuna, toisen roska on toisen aarre, olipa sitten kyse elintarvikkeista, vaatteista, huonekaluista, rakennuksista, kaupunginosista tai ihmisistä.
Minä, Mikko ja Annikki on omaelämänkerrallinen kertomus, jossa yhdeksi päähenkilöksi nousee Annikiksi kutsuttu yli satavuotias asuinkortteli, joka oli pitkään purku-uhan alla. Sarjakuva on myös tarina Tampereen historiasta. Halusin selvittää, miksi Annikki on aikoinaan rakennettu, miksi se on haluttu purkaa ja miksi se kuitenkin säilyi. Näihin kysymyksiin Minä, Mikko ja Annikki vastaa. ” – Tiitu Takalo

“In addition to storytelling, comics and graphic novels are great channels to express different opinions, viewpoints and emotions. For example in Minä, Mikko ja Annikki I handle the problems of consumerism. Excessive consuming can be seen for example in the growing amount of unnecessary things we have in our homes and of course in the massive piles of waste that can be found everywhere in the world. My graphic novel investigates the contradictory between preserving and destroying and extends this topic to handle the themes of city planning, conservation and also human relationships. What is valuable enough to be preserved? What can be thrown away? Minä, Mikko ja Annikki is based on autobiographical material and it presents the over a hundred year old building called Annikki as its main character. It is also a story about the history of Tampere. In 2015 Minä, Mikko ja Annikki won Sarjakuva-Finland comics prize as well as the City of Tampere literature award.” – Tiitu Takalo

Tiitu Takalo on tamperelainen sarjakuvataiteilija. Koulutukseltaan Takalo on kuvataiteilija. Hänellä on perinteinen taiteen koulutus: piirustuksesta ja maalauksesta kuvanveiston kautta taidegtafiikaan, mutta työkseen hän tätä nykyä tekee lähes pelkästään sarjakuvaa, jota ei 2001 valmistuneille taideopiskelijoille Tampereen ammattikorkeakoulussa opetettu lainkaan.
Vuonna 1991 Takalon ensimmäiset julkaistut sarjakuvat näkivät päivänvalon, vaikka tekijän mielestä ne eivät päivänvaloa enää kestäisikään. Kymmenen vuotta myöhemmin hän innostui sarjakuvista toden teolla, kun ensimmäinen Irtoparta-lehti ilmestyi. Lehdessä oli vain naistaiteilijoiden töitä ja Takalo toimi lehden päätoimittaja ja kustantajana toisesta numerosta lähtien. Irtoparta-lehteä ilmestyi kahdeksan numeroa, kunnes Takalo päätti luopua sen kustantamisesta siitä yksinkertaisesta syystä, ettei sitä enää tarvittu. Naispiirtäjille oli myös muita julkaisukanavia, toisin kuin lehden aloittaessa. Naispiirtäjä ei enää tarvinnut irtopartaa tullakseen näkyväksi.
Takalolta on sittemmin ilmestynyt kuusi sarjakuva-albumia ja lukuisia sarjakuvia lehdissä ja antologioissa. Monet sarjakuvista käsittelevät historiaa, identiteettiä, väkivaltaa ja sukupuolille asetettuja odotuksia. Takalon sarjakuva-albumejaan on käännetty mm. ruotsiksi, espanjaksi ja unkariksi ja sarjakuviaan venäjäksi, ranskaksi, puolaksi, hollanniksi, portugaliksi ja englanniksi.
Takalo asuu puolisonsa kanssa Tampereella Annikin asuinyhteisössä.

Tiitu Takalo (born in 1976) is a comic artist, visual artist, illustrator and feminist. She has graduated from the degree programme in fine arts at the Tampere University of Applied Sciences and has also worked as a comics teacher at the Liminka School of Arts. Takalo is considered to be one of the most skillful comic artists of her generation in Finland and she wan the Sarjakuva-Finlandia comics prize in 2017. In her comics, she handles themes like womanhood, girls, relationships between people, activism, and alternative ways of life. She has a small-publishing company called Hyeena-kustannus. The most long-term and perhaps also the most important publication of Hyeena-kustannus is called Irtoparta, a small press comics that were published from 2001 to 2007 and consisted of comics by female artists and authors from Finland and abroad. Her works have also been published for example in Swedish, Portuguese, Spanish, French, Hungarian, Russian, Polish and Dutch. comics anthologies as well as in various Finnish newspapers and magazines. She is a resident of Annikki cohousing community.

Kuva // Photo: Toni Vaahtera

Kollaaseja

Feministi-aktivisti-tutkija-taiteilija Saara Särmän yhteiskuntakriittisiä kollaaseja. // Feminist-activist-scholar-artist Saara Särmä’s critical collages.

“Teen pääasiassa kansainvälisen politiikan tutkimukseen ja muuhun yhteiskuntatieteellisen tutkimukseen liittyviä kollaaseja kangas- ja pahvipohjille. Kollaseissa netistä printatut kuvat yhdistyvät akryyliväreihin ja glitterliimaan. Useimpien kollaasieni teemat liittyvät tutkimuskohteisiini ja olen tehnyt ne osana tutkimusprosessia. Yleensä visuaalisessa tutkimuksessa kuvat ovat alisteisia tekstille, omassa tutkimuksessani olen pyrkinyt purkamaan tätä hierarkiaa, nostamalla kollaasit tasavahvoiksi elementeiksi tekstin kanssa. Osa tekemistäni kollaaseista linkittyy myös muiden tutkimusaiheisiin. Toiston ja rinnastusten avulla pyrin kuvaamaan ja purkamaan yhteiskunnallisia ja globaaleja valtarakenteita humoristisella otteella. ” – Saara Särmä

“My artistic work consists mainly of collages linked to my research in the field of International Relations, or others’ research in social sciences. The collages mix printouts from the internet with acrylic paint and glitter glue. I’ve made collages as part of the research process and used them both as analytical tools and as means of representing research in new ways. Conventionally in visual research text is primary to images, I have attempted to dismantle this hierarchy by giving the collages and the text equal weight. Through repetitions and juxtapositions the collages aim at visualising and deconstruction societal and global power structures. ” – Saara Särmä

Saara Särmä (s. 1975) on raivokas feministi, rempseä aktivisti, railakas taiteilija ja rohkea tutkija, joka valmistui yhteiskuntatieteiden tohtoriksi Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulusta vuonna 2014. Tamperelainen tohtori, jonka sisällä elää pieni vorssalainen. Särmä hyödynsi kansainvälisen politiikan väitöskirjassaan “Junk Feminism and Nuclear Wannabes – Collaging Parodies of Iran and North Korea” kuvataidetta menetelmällisenä ajattelun ja analyysin välineenä sekä tutkimuksen esittämisen tapana. Hän tekee tosissaan hömpästä tiedettä ja nauraa tosikkoudelle. Feministisen ajatushautomo Hatun perustaja ja johtaja Särmä on tullut tunnetuksi meillä ja maailmalla ”Congrats, you have an all male panel!” tumblr-sivusta, jossa on julkaistu lähes 2000 miespaneelia. Koneen Säätiön rahoittamassa Naiset esiin! ­-hankkeessa hän on yhdessä Hatun muiden johtajien Vehkoon ja Meriläisen kanssa voimaannuttanut satoja naisia kiroiluiltamien ja kehtaamiskoulutusten muodossa ja tuonut naisten asiantuntemusta esiin monin eri tavoin. Yhdessä Rosa Meriläisen kanssa Särmä kirjoitti teoksen Anna mennä – opas hauskempaan elämään (Kustantamo S&S, 2016).

Dr. Saara Särmä is a feminist, an activist, an artist and a researcher. She is the creator of “Congrats, you have an all male panel!” Saara and her humorous documentation of nearly 2,000 manels has been featured in national and international media. She co-founded the Feminist Think Tank Hattu, which has empowered numerous women in Schools of Daring and Cursing Soirées. Hattu’s Kone Foundation funded project Women forward! critically examines the structural issues causing the lack of women in expert positions while empowering individual women to reclaim the space and step forward. Saara Särmä’s doctoral dissertation in International Relations (University of Tampere, 2014) is titled Junk Feminism and Nuclear Wannabes – Collaging Parodies of Iran and North Korea. It focused on internet parody images and developed a unique and innovative art-based collage methodology for studying world politics. Currently she is working on developing the visual collage methodology further as both a research and a pedagogical tool and experimenting with collective possibilities of collaging. She’s interested in politics of visuality, feminist academic activism, and laughter in world politics.