Ympäristöuhka: Tutkimus varoittaa koulutuspolitiikan kapeutumisesta

TIEDOTE 4.12.2017

Heti julkaistavaksi

Ympäristöuhka: Tutkimus varoittaa koulutuspolitiikan kapeutumisesta

Ainostaan teknologiaan ja luonnontieteisiin panostava koulutuspolitiikka voi johtaa vakaviin sosiaalisiin ja ekologisiin ongelmiin, väittää juuri päättyvä Koneen Säätiön rahoittama tutkimushanke.

Kansainvälinen kolmivuotinen Art-Eco-hanke havaitsi monialaisessa tutkimuksessaan, että taiteiden, yhteiskuntatieteellisten ja humanististen aineiden karsiminen opetussuunnitelmista johtaa vääristyneeseen käsitykseen maailmasta.

Hankkeen tutkijoiden mukaan elämme ekososiaalisten kriisien aikakautta. Ympäristökatastrofit, eläinten kaltoinkohtelu, sodat, rasistiset ja seksistiset rikokset ovat tutkimuksen mukaan esimerkkejä siitä, minkälaiseen tilaan ihmiskunta on ajanut omilla valinnoillaan itsensä ja planeettansa.

Hankkeessa tarkasteltiin modernin länsimaisen yhteiskunnan piirteitä ja niiden merkitystä ekososiaalisten ongelmien syntymiseen. Teknologia- ja yksilökeskeisyys sekä usko jatkuvaan talouskasvuun ohjaa tällä hetkellä Suomessa poliittista päätöksentekoa.

“Esimerkiksi biotaloutta markkinoidaan puhtaana teknologiana, jonka avulla toki vähennetäänkin fossiilisten aineiden käyttöä, mutta silti siinäkin luonnosta puhutaan resurssina eli puut nähdään vain välineinä talouskasvulle”, sanoo hankkeen tutkimusjohtaja Raisa Foster.

Niin sanottu välinearvoinen suhtautumistapa johtaa myös kouluissa oppilaiden näkemiseen vain “oppimiskoneina”, joihin tulee ohjelmoida oikeanlaista tietoa.

Fosterin mukaan ongelmana on myös se, että oikeanlaisen tiedon ajatellaan nykyään tulevan ainoastaan luonnontieteistä ja teknologian käytöstä.

“Toki niitäkin tarvitaan ja niiden avulla olemmekin saaneet valtavasti tietoa esimerkiksi ilmastonmuutoksen vakavuudesta. Kaikesta tiedosta huolimatta emme kuitenkaan näytä muuttavan käytöstämme.”

Tutkimushankkeen keskeisenä tavoitteena olikin löytää keinoja siihen, miten kasvatusta ja kouluopetusta voisi kehittää huomioimaan paremmin sekä sosiaalisesti että ekologisesti kestävä tulevaisuus.

Hankkeessa mukana ollut amerikkalainen tutkija Nick Morris huomasi, että vastaus löytyy nimenomaan integroimalla taidetta ympäristökasvatukseen.

“Biologina olen tietysti vetänyt oppilaille luontoretkiä nimeämällä lajeja ja kertomalla faktoja ekosysteemeistä. Se ei ole kuitenkaan auttanut oppilaita löytämään yhteyttä luontoon.”

Yhteistyö Fosterin ja toisen suomalaistutkijan Jussi Mäkelän kanssa sai Morrisin oivaltamaan, että tutustuminen ympäristöön taiteilijan tavoin saa ihmiset arvostamaan luontoa uudella tavalla.

“Heittäytymällä selälleen sammalmättäälle, kuuntelemalla lintujen laulua silmät kiinni ja tuntemalla auringon lämmön iholla huomaa luonnon arvon sellaisenaan. Meidän aikuistenkin pitäisi palata siihen, mitä uteliaat lapset tekevät luonnostaan.”

Morrisin mukaan havahtuminen eläinten ja luonnon suojelun tarpeeseen syntyykin nimenomaan aidon yhteyden kokemuksesta eikä pelkkien tiedollisten tosiasioiden pohjalta.

Ulkomailla Suomea arvostetaan nimenomaan ihmisten luontoyhteyden ja esimerkiksi laajan yleissivistyksen tarjoavan kouluopetuksen vuoksi.

“Amerikkalaiset yhteistyökumppanimme ovat olleet kauhuissaan Suomen koulutuspoliittisesta suunnasta, mihin esimerkiksi lukiouudistusta ranking-työkaluineen viedään. He eivät voi ymmärtää, miksi toistamme heidän tekemiään virheitä”, Foster kertoo.

Fosterin mukaan Art-Econ rohkea linja yhdistää taidetta ja tiedettä yhteiskuntatieteellisessä ympäristötutkimushankkeessa onkin herättänyt kiinnostusta erityisesti Yhdysvalloissa, jossa hankkeen tutkimustuloksia on jo sovellettu ympäristökasvatuksen opetussuunnitelmaan Ohiossa.

 

FAKTA

Kasvatustieteellinen ympäristötutkimushanke

Koneen Säätiön rahoittama kolmivuotinen Art-Eco-tutkimushanke empaattis-ekologisesta ihmisyydestä.

Hanke on itsenäinen, eri yliopistojen (mm. Tampereen yliopisto, University of Eastern Michigan) kanssa yhteistyössä toteutettu, monialainen tutkimus.

Hankeessa yhdisteltiin taideperustaista feminististä ja filosofista tutkimusta käyttäen erityisesti ekososiaalista oikeudenmukaisuuskasvatusta (engl. EcoJustice Education) taustateoriana.

Hankkeen päätöskonferenssissa Tampereen yliopistossa 11.-13.12. puhuu sekä kotimaisia että ulkomaisia tutkijoita ja taiteilijoita, muun muassa Nick Morris, Rebecca Martusewicz, Elisa Aaltola, Saara Särmä ja Antti Majava.

 

YHTEYSTIEDOT

Raisa Foster, FT, tutkimusjohtaja, Art-Eco Project

raisa.foster (at ) artecoproject.com

050 345 1847

 

  • 1
AUTHOR

Raisa Foster
Raisa Foster

Dr. Raisa Foster (b. 1976) is an independent researcher/artist/educator. She completed her PhD in 2012 at the University of Tampere, Finland. She graduated as a dance animateur from School of Dance, Victorian College of the Arts (University of Melbourne) in 2006, and as a Master of Arts (visual culture) from Aalto University in 2015. Foster is experienced in directing and producing multi-discipline performances. Foster is mostly known from her artistic works with young men, Katiska (2008), Ketjureaktio (2012) and Rikka (2014). She has created her own artistic/pedagogical method Tanssi-innostaminen®, a pedagogical method The Pedagogy of Recognition as well as an arts-based research method eragraphy. Foster is currently interested in combining different artistic and more traditional qualitative research methods in her practice as an artist/researcher/educator and establishing her unique approach to performance art.

All stories by: Raisa Foster
Raisa Foster