Viime keväänä toteutin Tampereen yliopistossa kasvatustieteiden yksikössä sosiaalisen kuvanveiston kurssin, laajuudeltaan viisi opintopistettä. Kurssin aikana keskusteltiin, filosofoitiin, suunniteltiin ja lopuksi tehtiin veistoksia. Lisäksi opiskelijat työstivät lyhyet tekstit omista tutkimusprosesseistaan. Koska hosumalla ei mitään hyvää saa aikaiseksi, näyttely opiskelijoiden teoksista pistettiin pystyyn vasta lokakuussa, ja samassa yhteydessä julkaistiin myös tekstit kokoelmaksi taitettuna. Ja nyt kokoelma on myös täällä ihmeteltävissä, oheisessa pdf-liitteessä!

Kurssi oli samalla kokeilu osallistavasta opetuksesta: opiskelijat olivat mukana kurssin tavoitteiden asettelusta arviointiperusteiden laadintaan ja suoritusten arviointiin asti. Kaikki suunnitteluun ja toteutukseen liittyvä oli avoimesti esillä ja keskustelun kohteena. Tällainen ei tokikaan ole kaikissa tilanteissa mahdollista, mutta ehdottomasti harkitsemisen arvoista. Ratkaisu paitsi säästää opettajan työtä mm. arvioinnissa, antaa myös opiskelijoille positiivisen signaalin heidän merkityksestään kurssin onnistumiselle: opiskelijoista tulee kurssin “omistajia” (ruma sana, mutta kuvaa tässä aika hyvin ko. ilmiötä). Nyt esillä oleva julkaisu oli ratkaisu kurssin kirjallisen osuuden suorittamiseksi tentin/esseen/tms. sijaan. Lopputulos on näyttävämpi, selkeämmin osa oppimisprosessia ja jää kaikille muistoksi.

Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? (pdf; 2,1 Mt)